Eilen kävin tutustumassa erääseen psykoterapeuttiin. Sen jälkeen menin käymään Normalissa ostamassa tarvitsemiani kosmetiikkatuotteita. Matkalla sinne vastaan tuli eräs Mia, jolla on puolivuotias lapsi, enkä ollut kuullut siitä aiemmin. Mutta oli kiva nähdä hänet tai siis heidät! Meistä molemmat katsoimme toisiamme ensin nopeasti ja sitten uudestaan ja ilahduimme, kun tunnistimme toisemme: ai se olet sinä!
Tämän jälkeen menin käymään porukoillani eli äitini luona. Oloni on vieläkin sumuinen, mutta kirkkaampi. Minulle tällainen sumuinen eli raskas olo on ollut tuntematonta, mutta nyt se on tullut tutuksi. Viime aikoina kaksi tapahtunutta elämänmuutosta saivat sen aikaan. (Ero ja uusi työpaikka.) Käyn jumpissa parantaakseni sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Porukoillani sain luettua kolmea kirjaa. Ihme kyllä sain luettua ruotsinkielistä kirjaa paljon (6 sivua) ja paria muuta vieraskielistä, englanninkielistä kirjaa. Olipas mukavaa!
Tänään kävin salilla. Jaksoin juosta juoksumatolla 23 minuuttia, josta tuli siis vähän päälle 3 km juoksumatolla. Sitten tein muita liikkeitä, kuten reisi- ja pakaralihaksiin vaikuttavia toistoja. Kävin kaupan kautta ja sitten menin bussiin. Vaihtobussissa oli mukava nainen kahden tyttölapsen, lastenlastensa kanssa. Tyttö puhui välillä minulle ja minä vastasin. Juttelimme hiukan bussissa tämän naisen kanssa. Jäimme samalla pysäkillä pois, mutta emme asu samalla pihalla – sentään. Olisihan se ollut hauska sattuma! Mutta oli mukavaa jutella vielä hetki sitten tuntemattomina olleiden kanssa.
