Onni onnettomuudessa(ko?)

Sovin ystäväni kanssa joitain päiviä sitten meneväni hänen kanssaan erääseen tilaisuuteen. Ajattelin, että voisin mennä sinne hiukan aikaisemmin, jos hänkin menisi. Sillä tarkoituksenani oli kirjoittaa kirjaa siellä ennen kyseistä tilaisuutta. No, kun päivä koitti, lähdin kävelemään kohti rakennusta, jossa tilaisuus pidettäisiin. Oli aurinkoinen sää, joten aurinkolasit löytyivät silmieni edestä suojana. Kun pääsin perille, kummastelin, kun ketään ei ollut paikalla. Ystäväni sanoi siellä olevan edes jonkun. Sovimme tapaamisen suullisesti, joten en pystynyt sitä mistään tarkistamaan. No pirautin hänelle, mutta puhelin vain soi soimistaan. Joten aloin epäillä, tulinko sittenkään oikeaan aikaan. Siinä samassa muistin, että ei vitsi, että tapaaminen olikin vasta tunnin päästä! ÄÄH. En kestänyt tätä tuolloin… Mutta oliko asiassa kuitenkin jotain hyvää? 

Tottakai minulla oli ratkaisu tähän epätoivoon ja menin lähikauppakeskukseen. Siellä oli yksi suosimani kahvila, mutta se oli auki vain 40min. Mietin, että kyllä nyt haluan olla vähän pidempään istumassa koneen äärellä, kun vain tuon ajan! Joten jatkoin etsimistä. Mikään muu kahvila/ravintola ei sisältänyt töpselipaikkaa koneelleni, josta oli akku vähissä. Niin ei sitten muuta kuin nyt jo alle 40min istumaan siihen kahvilaan. Jeij!! D: Kahvilamyyjä huomautti juuri siitä, että kahvila on enää vähän aikaa auki. Kerroin hänelle yllä mainitsemani stoorin. Hänkin valitteli, että kahvila menee muutenkin harvinaisen aikaisin kiinni verrattuna muihin kahviloihin, jotka pysyvät auki noin klo 21 asti. No sentään kahvila oli edes auki, eipä mun tarvinnut istua ulkona toimettomana. Heheh. 

Jatkoin juttelua myyjän kanssa. Puhuimme kaikenlaista ja kerroin hänelle kirjoittamistani kirjoista, jos häntä kiinnostaisi ne lukea, että ne löytyvät kirjastosta. Oli mukavaa jutella hänen kanssaan! Ja näin myös sen valoisan puolen asiassa, että pääsen palamaan takaisin kirkolle juuri tapaamisajaksi enkä jäisi kirjoituksen huumaan pitkäksi aikaa ja ties koska löytäisin itseni kirkosta. Joten thank God! Kerroin tämän myös myyjälle, että olikin onni onnettomuudessa. Hahahah. 

Olin kirkolla aikaan, jolloin siellä oli kuin olikin muita ihmisiä – kuten ystäväni lupasikin. Jonkun avatessa oven, astuin sisälle ja etsin töpselipaikan ja löysin sellaisen sohvan läheltä. Siispä mukavaa! Sain kirjoitettua ihan mukavasti!  

Seuraavassa blogitekstissä kerron, mitä kaikkea hyödyllistä sainkaan irti itse kirkkotilaisuudesta!