Ihana uskovainen ystäväni vei minut synttäreitteni kunniaksi Pixeliin, missä pelataan VR-laseilla virtuaalitodellisuudessa. Kokemus oli jännittävä, sillä en ollut koskaan aiemmin testannut VR-laseja. Tarvitsin apua kaikessa, olinhan ensikertalainen – mistä minä mitään tietäisin, vaikka siellä olikin opasvideo? Laitoin VR-lasikehikon päähäni ja sitten minulle ojennettiin ohjaimet molempiin käsiin. Se oli jännittävää ja outoa, kun en nähnyt kuka ne minulle antoi, olihan mulla ne lasit päässä, mutta oli kuin olisin ollut sokea, huhuh.
Mutta pelasimme useita eri pelejä. Yksi peli oli ylivoimaisesti liian rankka kunnolleni. Hittå! Se joku tanssipeli siellä. Olin niiiiin poikki sen jälkeen, mutta oli kiva kokemus kuitenkin! Menisin uudestaan, kunhan kuntoni tästä kohenee. Eli lisää liikuntaa? No tänään olin jumpassa, ja en ymmärrä kuinka kuntoni on niiin surkea, vaikka hittå kävelen päivittäin – päivittäin joku 1,5km. I don’t know. Ehkä se on tämä, kun henkinen puoli on kuormittunut. Peliaikaa oli vielä jäljellä, mutta kävin istumaan, kun en jaksanut enää pelata mitään. Huhuh, se jumppa! Mutta hyvä, että ystäväni käytti koko peliajan hyödykseen! Peliaikaa jäi jäljelle tunnista noin 15-20min. Onneksi ei niinkään paljon, ettei rahaa mennyt hukkaan!
Pixelin jälkeen menimme tämän uskovaisen ystäväni tykö. Ai että hän oli valmistanut oikein kunnon herkkuruuat. Ja tarjosi kakku-kahvit. Herkullista todella! Ja sitten joimme lasin kuohuvaa. Juttelimme kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa, mitä nyt elämään toisinaan kuuluukin.
Lopuksi tutkailin ystäväni omistamia kirjoja kirjahyllystä. Sitten, koska minua väsytti, kävin levolle. Ja rukoilimme yhdessä. Jolloin koin Jumalan puhuneen minulle jonkin sanan. En nyt muista mitä. Mutta olen kiitollinen siitä, että Hän vastasi minulle vielä seuraavana päivänä siihen rukoukseen, mitä rukoilimme. Joskus vastaukset tulevat helposti.
Oletko itse kokeillut VR-laseja? Mitä tykkäsit kokemuksesta?
