Nyt tuntuu siltä, että Jumalan on aika opettaa mua rahankäytössä. Taito, joka jokaisen tulisi oppia. Se on meinaan aika tärkeää, kun asuu yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa, ettei holtittomasti käytä rahaa. Minä viittaan, että mulla on vaikeuksia rahan käytössä.
Mulla on apuna budjetti, jota en ole kovin noudattanut tähän asti, mutta sentään se on olemassa. Nyt yritän noudattaa sitä paremmin. Kiitos Luojalle, kun istutti mut alas tuolille ja aloin tehdä rahaan liittyviä päätöksiä, muutoksia sen käyttöön. Ei se mitä haluan ja tarvitsen, vaan sen mitä tarvitsen ja mihin rahat riittävät.
Joskus täytyy tehdä valinta: ostatko 150 €:n vai 200 €:n takin. Tiukkaa voi tehdä henkisesti, jos joudut tyytymään siihen halvempaan. Jos taas ostat kalliimman, niin mieti mistä se on pois. Toki rahatilanne kertoo sen, mihin on varaa. Välillä joutuu punnitsemaan, että meneekö leffaan kaverin kanssa vai säästääkö jotain toista tilannetta varten, ettei koko kuukauden ajaksi vapaa-ajalle suunnatut varat ole kaikki käytetty siihen leffaan. Jostain pitää tinkiä, valitettavasti. Tässä toteutuu sitä rajojen vetoa talouden kanssa.
Istuessani alas, tiesin tässä olevan jotain muutoksen tuulia rahankäytön suhteen, kun puhuin veljeni kanssa puhelimessa asiasta, joka veisi rahaa, mutta osasin ajatella suuremmin, enkä lähtenyt sittenkään siihen mukaan. Hyvä minä! Hyvin tehty – pitäähän sitä itseäkin kehua. 🙂
Pikkuhiljaa rajat kuntoon!
