Meissä on sekä nuoruus että vanhuus ja ne tulee hyväksyä nauttien molemmista puolista ja hyväksyen itsensä eikä kokea ikäkriisiä tai ulkonäköpaineita, kun kroppa muuttuu vanhetessa.
Onko niin sanotusti erittäin kauniina saada asioita anteeksi kuin ulkonäöllisesti vähemmän kauniina? Mitä leffa tästä opettaa?
Nuoruus vie mennessään. Ja sekä nuorena että vanhana siitä voi kärsiä. Miten tämä näkyy elokuvassa?
Pahimmassa tapauksessa rajan ylittämisellä voi olla tuhoisat seuraukset.
Sitten, kun on nuori pitäisi saada olla nuori ja kun taas on vanha pitää osata arvostaa vanhuuttaan.
Jos haluat olla ikuisesti nuori, elät vanhuutesi kustannuksella. Voisiko nuoruuden ihannoinnin jättää ja hyväksyä oma muuttuva kehonsa? Olla arvokkaasti vanheneva kauniine nuoruuden muistoineen ja luoda lisää kauniita muistoja vanhempanakin kauniisti vanhentuen.
Kokemuksena elokuva oli välillä niin jännittävä, että peitin suuni kädellä etten vain huudahtaisi. Kuitenkaan se jännittävä kohta ei vienyt siihen, että huuto olisi ollut aiheellista, Luojalle kiitos.
Elokuva opettaa, että kun elää nuoruuden railakkaasti, pilaa vanhuuden. Onneksi se ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista oikeasti, välttämättä.
Tässä myös elokuvan viisauksia:
“Nuoruutta ei saa takaisin”
“Älä taistele itseäsi vastaan vaan hyväksy itsesi kaikkine puolinesi”
Jos haluat olla aina nuori, se ei onnistu., et saa olla nuori ja kaunis kuin vain tietyn ajan.
“Älä yritä muokata kroppaasi ettet pilaa elämääsi. Kaikella on aikansa.” Tämä voisi olla leffan slogan.
Ja tämä: Jos et usko biologiaa älä usko mitään.
Sekä: Älä pilaa itseäsi olemalla jotain muuta kuin olet❤️
Elokuva saa minulta ⭐⭐⭐⭐- / 5 tähteä
