Mitä jos saisit jotain rahallisia etuja vähän lakia sivuuttamalla, tekisitkö sen? Mitä jos tekemällä jotain väärää, saisit itsellesi hyviä etuja? Entä jos tuon esiin jonkin epäkohdan, menetänkö silloin jotain? Vai saanko olla ylpeä itsestäni? Tätä pohdin tässä kirjoituksessani.
Edut vai Jumalan sana?
Puhuin erään kirkonmiehen kanssa siitä, kun eräässä Afrikan maassa oli tällainen virkamies, jonka asunto erottui muiden joukosta. Se oli nimittäin ränsistynyt toisin kuin muiden virkamiesten. Muut olivat ottaneet vastaan lahjuksia, mutta tämä virkamies ei suostunut siihen. Hän on rehellinen Jumalan mies ja se herättää kunnioitusta myös muissa paikallisissa, jotka näkivät hänen asuntonsa. Todella hienoa, että hän osasi vetää rajoja, eikä antanut taloudellisen edun sumentaa hänen arvomaailmaansa.
Virkamiesten palkat eivät ole kummoisempia, joten he tarvitsevat ylimääräistä pitääkseen kotinsa kunnossa, mutta tämä virkamies ei kuitenkaan sille tielle lähtenyt lakia rikkomaan. Erittäin kunnioitettavaa! Kiitos Jeesus tästä miehestä. Siunaa häntä runsain siunauksin, palkitse hänet, hänen vilpittömyydestään.
Itse työskennellessäni eräässä paikassa, pomo sanoi minulle, että päättää työsuhteeni. Silti hän ehdotti sitä, että näkyisin hänen listoillaan kuin olisin yhä työskennellyt siellä. Minusta tämä tuntui väärältä, moraalittomalta, niin sanouduin tästä irti. Se tuntui valehtelemiselta. Toki etuna olisi ollut pitkä työsuhde paperilla CV:ssäni, mutta mieluummin rehellisyys kuin valhe, kiitos. Totuus on se, mitä Jumala meiltä haluaa. Joten meidän tulisi elää rehellisesti ja totuudesta käsin!
Muiden miellyttäminen
Pelkään loukkaavani muita ja muiden syyllistävän sitten minua. Siksi minulla on ollut tapana muokkaa äkkiä sanomisiani muita miellyttääkseni heidän ilmeensä muuttuessa sellaiseksi “en pidä tästä” -ilmeeksi. Missä on armollisuuteni itseäni kohtaan ja anteeksianto? Myös minun täytyy oppia anteeksipyytämistä: Anna anteeksi, saanko anteeksi, anteeksi. Syyllistän vain itseäni niin paljon, että tuntuu kuin murehtisin, jos en esimerkiksi saisikaan anteeksi. Onko täällä muita samaistumassa tähän?
Ihailen ihmisiä, jotka eivät pyytele anteeksi kieltäytymistään ja eivät tunne siitä vääränlaista syyllisyyttä niin kuin minä taas tunnen – usein, tai no nykyään en niin usein, onneksi. Tässä arvoni rehellisyys ei täysin toteudukaan.
Terapeutti Jonna Närhi sanoo eräässä koulutuksessaan, että tietenkin luotettavampi henkilö on se, joka sanoo asiat niin kuin ne ovat, ettei vaan toista miellyttääkseen. Itse en välillä uskalla sanoa ei, koska se on minulle vieraampaa ja minusta tuntuu, että se on jopa ehto ihmissuhteiden säilymiselle, että myöntyy. Tosin en koe sitä näin toisin päin eli jos minun ehdotukselleni sanotaan ei.
Armollisuus
Jumala on antanut meille mahdollisuuden päästä yhteyteen hänen kanssaan, Poikansa Jeesuksen kautta. Jumala antoi meille anteeksi syntimme ja pyytää meitä ihmisiäkin antamaan toisillemme anteeksi. Vaikka joku ihminen ei meille osaisikaan antaa anteeksi, niin Jumala antaa meille anteeksi ja puhdistaa meidät synneistämme. Armo riittää!
Jumala pyytää meiltä nöyryyttä ja siihen kuuluu se, että tunnustamme väärintekomme toisillemme ja osaamme myös pyytää sitä anteeksi. Olen iloinen siitä, kun olen oppinut ottamaan sanan “anteeksi” mukaan elämääni, aina silloin, kun tuntuu että pitää pahoitella jotain, mikä toisesta tuntuu pahalta. Ja kun itsestäni tuntuu pahalta tehdä jokin asia, kuten lähteä eri teille, vaikka olemme menossa samaan suuntaan metrolla, koska minulla on kiire ja ystäväni täytyy käydä vielä pitkän matkan päässä vessassa.
Nälkä huutaa jo, niin sanon anteeksi, kun en voi odottaa ystävääni. Tämä yhtenä esimerkkinä.
Rohkeus toimia tunteita vastaan
Kiitos Jeesus siitä, että opetat minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Koska olen välillä miellyttämässä muita, on minulle tärkeää pitää välit ihmissuhteissani hyvinä. Siksi en puhukaan usein vaikeista asioista, etten kukaan hylkää minua. Terapeuttini sanoikin sitä, että vaikeista asioista on hyvä puhua. Minulle tulee usein ahdistava tunne sisälleni, kun kohtaan jonkin epäkohdan ja siksi vaikenenkin.
Eilen juuri kohtasin ahdistavan tunteen, mutta kuitenkin osasin ottaa puheeksi erään tuttavani kanssa sen asian, että onko hänellä jotain kismaa minun kanssani. Ensin sitä välttelin, mutta sitten rohkaistun kysymään. Tämä oli jotain sellaista, mistä olen ylpeä. En syytellyt häntä, vaan olin asiallinen tuoden esiin tuntemukseni.
Ei kun vain haastavia tunteita vastaan. Sinusta on vaikka mihin! Mennään eteenpäin ja suuntana Taivas ja Korkein! Up up in the sky!