Mitä olenkaan tehnyt viime viikolla? Mikä oli parasta ja mitä haluan teille jakaa?
Olen ottanut uudeksi tavoitteekseni käydä kahdesti viikossa salilla. Ai että, kun porraskävelylaite onkin niin raskas. Kävelen maksimissaan 7-tasossa ja vähennän 6-5 -tasolle. Se saa sydämeni hakkaamaan ihan liikaa, huhuh. Ja välillä pysäytän portaat, jotta sydämeni rauhoittuu ja saan pientä lepoa. Yleensä kävelen noin 10min ajan, etten sen enempää. Mutta voi hyvä Luoja se on rankkaa, mutta tehokasta. Siispä jatkan tätä tavoitteessani pysymistä.
Käyn yleensä keskellä viikkoa rukouspiirissä rukoilemassa ihanien rukoilijasirkkojen ja –pekkojen kanssa kirkolla. Se on parasta! Viime kerran jälkeen soitin äidilleni, jospa sen sijaan että menisin heille, hän tulisikin minun luokseni. Onneksi tämä sopi äidilleni! <3 Sain myöhemmin kuulla voittaneeni lipun kirjamessuille, jonne olin muutenkin menossa. Hyvä, etten ollut ostanut lippua sinne aiemmin, vaikka se oli tarkoitukseni. Mutta hautajaispäivästä tiedon saamisen jälkeen ajattelin, että en ole varma jaksanko mennä, joten olisin ostanut lipun vasta lauantaina.
Perjantaina minulla oli mummuni hautajaiset. Tilaisuus oli pieni, kaunis ja lämmin. Oli ihanaa nähdä rakkaimpiani vaikkakin haikeissa tunnelmissa. Olimme varanneet äitini kanssa komediateatteriesityksen kuukausia sitten ja ajankohta olisi heti hautajaisia seuraavana päivänä. Mietimme, kuinka se onnistuisi, että surusta iloon. Mutta Luojalle kiitos, hautajaiset eivät olleet raskaat, ja teatteriesitys oli se mitä tarvitsimmekin. Jumala tiesi, että se tulisi olemaan sopivaan ajankohtaan, kun liput ostimme tänä toukokuussa. Kuten ihana ystäväni sanoi, että olipas hieno todistus!
Kerron toisessa postauksessa kirjamessuista 
Ole siunattu, mukavaa viikonjatkoa!
