Tällä viikolla on ollut mukavia kohtaamisia ja ihanaa Jumalan johdatusta. On tässä ollut taas vähän vaikeatakin, mut sieltä nousin taas voittajana ylös. Kiitos Herralle!
Oon niiin kiitollinen Jumalalle ihanasta uskovasta ystävästäni, jolle pääsin avautumaan mun peloistani. Hänkin vuorostaan koki mut luottamuksen arvoiseksi, että avasi vähän mielenmaisemaansa, mistä koin kiitollisuutta! Olin käymässä hänen kanssaan seurakunnan tilaisuudessa, jossa ikään kuin hyödynsin sielunhoitajan taitojani, jotka Jumala on minulle suonut. Jumala antaa minulle ymmärryksen ja kyvyn löytää ne oikeat sanat. Osaan asettua muiden asemaan, kiitos Herralle. Tästä on ollut minulle suunnatonta apua! Ja myös muille.
Oli ihanaa, kun pääsin kertomaan kirjoittamistani kirjoista siellä piirissä. En nyt muista, miten näin pääsi käymään, mutta joka tapauksessa hieno juttu. Ja kiva kun niin moni oli kiinnostunut lukemaan sen. Samana iltana soitin Giganttiin, jossa juttelin erään asiakaspalvelijan kanssa tietokoneista ja niiden muistista, koska minähän tykkään kirjoittaa ja näin. NIin tämä asiakaspalvelija kertoi harrastavansa kirjoittamista ja siitä meille aukesi yhteinen puheenaihe. Pääsin mainostamaan hänellekin kirjaani ja pyysin häneltä kommenttia Instagramin puolelle, jos hän haluaa lukea kirjani. Olipas mukavaa!
Sain melkein sadan euron laskun, josta ihaana ymmärtäväinen myyjä sitten laittoi hyvityslaskun. Kiitos Luoja! Nyt säästyi rahaa. Jumala on siunannut mua aivan liikaa.
Somen puolella oon käynyt hyviä keskuteluita eri aiheista eri ihmisten kanssa. On hyvä, kun olen aina välillä osannut tuoda omia mielipiteitäni esille. Se on taito, jota voi harjoitella ja jossa minä myös onnistun aina joskus. Nykyään useammin. Kehitystä on tapahtunut, vaikka muuten mieleni sopukoissa on yhä tiedostamiani ongelmia.
Sitten tänään äitini ja veljeni tulivat käymään luonani. Pelasimme hetken aikaa Aliasta, jolloin olin vauhdissa, mutta myös kiihdyin ja hermostuin, kun en jotain sanaa tiennyt. Aijai kilpailuhenkisyyteni. Meillä oli hyvät keskustelut työelämäaiheista yms. Katsoimme Black Mirroria, mikä oli jälleen hyvinkin mielenkiintoinen. Onneksi ehdimme katsomaan jakson loppuun asti ennen kuin minun täytyi rientää seuraavan asian pariin. Nimittäin menin erääseen kokoukseen.
Kokous meni hyvin, mutta minua alkoi vain väsyttämään, niin jouduin lähtemään aikaisemmin pois. Aivotoimintani ei ollut kovin vireää enää, joten ei minusta olisi ollut siellä mitään hyötyä, minkä heille sanoinkin. Ihana kokouskaverini lähti kanssani samaan aikaan. Hän jopa odotti minua, vaikka hänellä oli kiire. Ihanaa! Kävelimme yhtämatkaa metrolle rupatellen mukavia samalla.
Metropysäkkiä lähestyessämme näin ihmisten kiiruhtavan, joten itsekin jouduin juoksemaan ehtiäkseni metroon. Onneksi ehdin ja päädyin istumaan jonkin naisen viereen. Laskin laukkuni lattialle. Jonkin ajan kuluttua päädyin siihen tulokseen, että voi Luoja kun olenkin niin väsynyt, että voisin vaikka unohtaa laukun metroon. Siitä syystä nostin laukkuni penkille pahoitellen tilanviemistä muutenkin jo ahtaasta istumapaikasta – you know metropenkit. Hän vain hymyili siinä naurahdellen, kuten minäkin. Jossain vaiheessa tämä nainen kysyi minulta englanniksi, että onko minulla purkkaa. Sanoin, että ei ole ja sitten kysyin, että miksi hän sitä kysyi. Hän vastasi, että koska hän haisee alkoholilta – itse en sitä haistanut. Kysyin häneltä suomeksi, että puhuuko hän suomea ja sitten vaihdoimme suomenkielelle. Hän vain sanoi, että tämä oli vain sellainen spontaani pyyntö. Kerroin, että mulla on sattumoisin laukussani kurkkupastillia – minkä olin ostanut ja unohtanut laukkuuni. Kyllä sattuikin! (Itse en yleensä syö kurkkupastillia. Se oli vain jokin päähänpisto ostaa se tässä joskus.) I guess johdatusta. Nainen toivotti mulle ihanaa illanjatkoa ja minäkin hänelle. Sitten uskalsin sanoa hänelle siunausta, minkä hän otti hyvin vastaan. Kiitos Jumala tästä kohtaamisesta! <3
Ps. Tämä kuva ei liity sinänsä aiheeseen PAITSI kehotus Astu esiin ja anna valosi loistaa, minkä takia valitsinkin kuvan✌🏽