Puhelun jälkeen kannustin itseäni lepäämään pullan avulla. Siirryin makuuasentoon ja laitoin hälytyksen päälle, että sitten kun olen pitänyt lepohetken, saan siitä palkinnoksi sen pullan. Ja tämä onnistui melko hyvin, vaikka en pitänyt silmiäni kiinni oikeastaan ollenkaan. Mutta sainpa pidettyä lepohetken ja sitten syötyä pullan kahvin kera.
Nyt olen ollut töissä nuorisotilalla ja välillä myös sijaishuollonyksiköissä. Olen viihtynyt ihan hyvin ja on mukavaa, kun taas jaksan paremmin ja vireystilani töissä on hyvä. Mitä nyt välillä minua riesaa ahdistus. No kuitenkin.
Jotkut teistä varmaan muistaa sen kun boikotoin Isac Elliotin musan kuuntelua ja hänen Remix battery 22:sta. Hänen koko Kävi mitä kävi albuminsa oli mulla kuuntelematta, koska se biisi 20min kuvasti liikaa elämäntilannettani, josta halusin eroon tai patemmin sanottuna erästä ihmistä. Joten pelkäsin häneltä löytyvän enemmänkin samaistuttamispintaa kyseiseltä albumilta. Niin nyt 2024 boikotointini loppui. Mutta oliko se sen arvoista ja mikä vaikutti päätökseeni avata korvani ja maailmani sille musalle? Oliko albumissa muitakin puhuttelevia kuin minua koskevia asioita? Sitä en paljasta tässä postauksessa, mutta tulevaisuudessa.
Oli kiva, kun joku neuvoi mua, että miten saada lattialle pudonnut tölkki vielä pelastettua: pitää sormilla nippasten lyödä tölkkiä sen ympäriltä. Kun kotona kokeilin tätä, niin se todella auttoi, eikä juoma purskahtanut täydellä teholla ulos.
