Lähdin käymään Turussa mummua katsomaan. Ihana äitini toimi kuljettajanani bussipysäkille, mistä kaukobussi lähti. Olin käynyt edellisenä viikonloppuna jambon keikalla, joten näytin äidilleni keikalta kuvaamiani videoita. Liikenteenmelu oli niin kova, ettei äitini saanut kunnolla kuunneltua. No pitää yrittää uudestaan jossain vähemmän meluisassa paikassa!
Matka taittui mukavasti bussissa istuskellessani. Olin paljon somessa. Instagram lauloi, kun postasin synnyinvuotenani julkaistun biisin erääseen biisibingoon. Valitsin siihen Madonnan Fever –biisin. Kun päätepysäkki alkoi lähestyä, napsasin nopeasti kuvia Turun Tuomiokirkon kohdalla. Onneksi sain ihan nättejä kuvia siitä.
Kuten:
Saavuttuani Turun linja-autoasemalle, otin kuvan asemarakennuksen hienosta kellosta. Tämä toi mieleeni Helsingin Stockan kellon ja päässäni pyöri ajatus, että onkohan Turun Stockalla kello kuten Helsingissä on. Menin käymään R-kioskilla, jossa kysyin asiaa myyjältä. Hän kertoi, ettei siellä ole. Niinpä tämä ottamani kuva on ikään kuin se puuttuva kello. Olkoon sen nimi Aseman kello.
Oli hauskaa, kun serkkupoikani toi minut autolla mummun luokse ja tuli näyttäytymään nopeasti, niin mummu raukka piti häntä melkein lapsenaan, koska näytti niin paljon enoltani nuorena, mutta mummu ihmetteli, että ei enoni eli mummun poika voisi olla noin nuori enää. Siksi hän kysyi, että kuka hän oli. Ja kerroin että hänen poikansa poika. Voi mummuani.
Oli mukavaa olla mummun luona. Valmistin hänelle eksäni reseptillä makaronilaatikkoa. Se on oikein hyvä resepti! Ja mummuni tykkäsi myös kovasti ruuasta. Kehui sitä oikein monta kertaa. Hahah. Siivosin mummun kämppää ja pyykkäsin useita kertoja. Kukakohan pyykkäämisestä tulee mieleen, kirjani hahmoista. Selvitä asia kirjoittamastani Stereo love –kirjasta.
Pääsin jopa opettamaan mummua käyttämään läppäriäni. Hän luki sujuvasti uutisia läppäriltäni ja katsoi TV7:lta ohjelmaa. Tämä oli hänen ensi kertansa tietokoneen käytössä! Wau!
Sain Turussa paljon aikaiseksi. Kirjoitin ahkerasti kirjaani. Aika lailla synkkiä asioita, mutta myös painavaa asiaa ilman synkkyyttä. Mummuni piti paljon siitä vierailustani. Niin minäkin!
Paluumatkallani kotiin pääsin käyttämään Turun kertakäyttöistä bussikorttia. Oli kyllä mukava reissu! <3
