Tässä kerron, mitä kivoja asioita olen tehnyt huhtikuun ja toukokuun aikana. Muun muassa antanut eräälle ruualle uuden mahdollisuuden, ottanut pienetrohkaisukortit mukaani, jotka ovat rohkaisseet ystäviäni, kun olen ne heitä varta vasten ottanut laukkuuni. Ja mitä kaikkea muuta olenkaan tehnyt, niin se selviää, kun jatkat lukemista. Joten jatka lukemista!
Otin tapaamiseen ystäväni kanssa mukaan pienetrohkaisukortit. Niissä on aina jotain positiivista ja rohkaisevaa. Kuinka mukavaa, kun kaveri tarjosi kahvit Espresso Housesta. Annoin hänen nostaa valitsemastaan kohdasta rohkaisukortin pakasta.
Sushille uusi mahdollisuus. Menin ystäväni Tiian kanssa sushille. Halusin antaa sushille uuden mahdollisuuden. No kannattiko se? Otin erilaisia susheja ja wasabia. Harvemmin olen dipannut sushia soijakastikkeeseen, mutta se ehdottomasti teki siitä paremman makuisen. Mutta wasabia ottaessani ja syödessäni, sitä tuli aina otettua liikaa – koska tunsin nenässäni sen vahvuuden, kuin olisin jokin lohikäärme, joka tuntee tulen poltteen nenässään. Mun oli pakko ottaa pyykkipoikaote nenästäni helpottaakseni tunnetta. Veden juominen vain pahensi asiaa. Mutta siis kyllä sushi maistui.
Parvekehengailut. Koska nyt on ollut niin lämmintä, olen viettänyt aikaa parvekkeella. Väriä on tarttunut ihooni ja olen entistä ruskeampi. Olen tuonut parvekkeelleni tietokoneeni tai kirjan. Koneelta olen katsonut sarjoja tai kirjoittanut kirjaani. Ja olen lukenut eri kirjoja partsilla.
Juoksulenkillä. Kävin juoksemassa 5 kilometrin lenkin tässä lähimaastossa, jonne meinasin eksyä: siis metsään. Mutta juokseminen on kivaa – ei niinkään eksyminen. Hahah.
Pyöräilyt. Kävin huoltamassa pyöräni. Mutta eilen polkimeni irtosi siitä, eli taas pitää mennä viemään pyöräni huoltoon. No, ensimmäinen kerta kun polkimeni irtoaa 12 vuoden käytön jälkeen. Kuten perheessäni sanottiin, että kyllä autokin pitää huoltaa, ettei se kestä ikuisesti ilman huoltamista välillä.
Työhaastatteluja. Olen ollut nyt kahdessa eri työhaastattelussa. Tänään oli taas yksi tiedossa. Ja se meni—hyvin.
Daredevil. Yksi mun lempparisarja. Katson sitä nyt toisen kerran monien vuosien jälkeen.
Civil War (2024). Ehdotin rakkaalle veljelleni kyseistä elokuvaa, minkä tarjoisin hänelle hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. No hän tarkisti, onko leffa katsomisen arvoinen. Ja menimme leffaan. Elokuva herätti seuraavanlaisia ajatuksia: Okei, tällaiseen tilanteeseen amerikkalaiset joutuvat mädän presidentin takia.. Ja että kuolema tekee hiljaiseksi. Ja viimeinen hetki on syytä taltioida melkeinpä jopa viimeinen henkäys toista kunnioittaakseen. Toivottavasti näin ei oikeasti tule käymään, että big American tilanne kääntyy päälaelleen ja muuttuu toivottomaksi maaksi asua.
Kuin koristeena kakun päällä, pääsin toimimaan Jumalan välikappaleena sielunhoitajana. Kuulin rukoukseni selkiyttäneen rukoiltavan ajatuksia mitä tulee hänen tulevaisuuteensa ja ihmissuhteisiin. Halleluja, kiitos Jeesus!
