Kesällä tykkään pyöräillä paljon. Mietin vanhan pyörän entisöintiä tai sitten uuden pyörän ostamista. Päädyin ostamaan uuden hienon maastopyörän, josta myyjä kävi varmistamassa saavatko pyöräteknikot asennukset tehtyä pyörääni. Lähdin myymälästä pois samantien uuden pyöräni kanssa.
Nyt olen nähnyt paljon ystäviäni ja perhettäni. Erään ystävän kanssa kävin Haukilahden rannassa pyöräilemässä ja sitten sieltä Otaniemeen vauhdikkaasti ajellen. Haukilahdessa tilasin pizzan. Olen halunnut jo pitkään syödä siellä pizzaa ja nyt sain siihen hyvän tilaisuuden. Ja ihana ystäväni tarjosi minulle kahvin.
Otaniemen nurtsilla ystäväni otti viltin esille ja istuuduimme sen päälle. Luimme siinä kirjoja ja lehtisiä ihan mukavasti. Minä luin jotain someen liittyvää kirjallisuutta. Siitä sitten menimme Urheilupuiston metropysäkille kävellen, kun ystäväni epäonneksi hänen pyöränsä kumi oli puhjennut. No hän lähti metrolla ja minä jatkoin matkaani pyöräillen.
Pääsin jopa klo 9 aikaan ylös viikonloppuna niin ehdin klo 11 jumalanpalvelukseen. Jess, mikä onnistuminen! Menin pyöräkaverini kanssa käymään äidillä jatkamassa rupattelua kirkon mennessä kiinni. Siellä kahvittelimme yhdessä veljeni kanssa. Oli mukavaa!
Nyt heti tässä heinäkuussa näin yhtä ystävääni. Kävimme kahvilla ja kävelimme kahvilan läheiseen kauppakeskukseen. Käsikirjoitukseni lähetin eteenpäin kustannustoimittajalle.
Minulla on paha taipumus ahdistua kovasti, kun olen jonkin tärkeän asian äärellä. Etsiessäni kustannustoimittajaa uudelle käsikirjoitukselleni, laitoin paljon viestejä monille. Kun virka-aika oli jo ohi, niin en voinut oikeastaan soittaa kenellekään. Yhden soiton tein kuitenkin vielä vähän ennen kuutta ajatuksena jonkun olleen töissä kello 10 iltakuuteen.
Sitten seuraavana iltana stressitasoni oli lievempi ja olin saanut muutaman viestin käsikirjoituksestani kiinnostuneilta. Siltikään en yhtään tarjousta, joten ahdistus kasvoi taas. Kirjoitin tästä ahdistuksesta erääseen ryhmään ja kun tekstiä oli vielä vähän kirjoittamatta, kilahti sähköpostiin tarjous, joka oli niin hyvä, että hyväksyin sen. Kiitos Herralle, kun mahdollistit tämän! Taustalla soiva ylistysmusiikki oli varmasti osatekijänä tähän Jumalan tekoon. Kuten eilen kirkossa kuulin, että ylistysmusa hoiti 15minuutin välein vauvan huutoon herääviä vanhempia niin etteivät he olleet rikkiipoikkiväsyneitä, kun se soi taustalla vanhempien nukkuessa. Kiitos Herralle.
On Herramme Suurin, Herramme Korkein!
