Miten Jumala on näyttäytynyt mun elämässä viime aikoina? Jopa elämän pienissä asioissa.
Olen oppinut terapian kautta itsestäni joitain asioita, joita lähden työstämään. Vain minä voin saada muutoksen aikaiseksi. Minun elämänihän on kyseessä päivittäin, kun silmät avaan ja kun silmäni suljen.
Ennen treeniä mietin, että saanko kaverini kiinni tarpeeksi ajoissa. Soitin hänelle, ei vastausta. Jätin viestin ja vastausta ei kuulunut. Sitten rukoilin, että Jumala järjestäisi asian. Tuli viesti ja odotin sen olevan häneltä. Ei ollut. Mutta seuraava viesti oli kuin olikin häneltä. Asia hoitui ja pääsimme onnellisesti jumppatunnille.
Kävin etsimässä jotain energisoivaa juomaa treenin jälkeen. Kävin tuttuun tapaan katsomassa energiajuomia. Sitten tein täyskäännöksen kohti maito-osastoa. Sitä lähestyttyäni matkalla tuli vastaan jokin palauttava juoma. Ostin sitten sen. Halusin juuri halvan ja hyvän. Halpa se ainakin oli, mutta ei nyt mikään todella hyvänmakuinen. Se oli sokerinmakuinen limesitruunalitku.
Haastattelut kirjojani varten ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Eräs haastattelemani ihminen on Kongosta, tai ainakin hänen vanhempansa ovat. Minun isäni oli kotoisin Kongosta ja äitini on Suomesta. Oli mukava tavata sister from another mister. Hänellä on todella hyvää sanottavaa muun muassa rasismiin liittyen. En malta odottaa sitä, kun kirjani on valmis ja pääsette lukemaan jokaikisen haastattelun.
Kaikki joutuu välillä olee poissa töistä ja ottamaan aikaa parantuakseen. Eli ei kannata huolehtia siitä, vaikka joutuisikin välillä saikulle, mutta tietenkin oikeasta syystä – tarviiko tätä ees sanoa. Eihän se oo mikään kiva juttu saikuttaa ja se tuntuu pahalta, vaikka olisikin oikea syy jäädä pois töistä/ koulusta.
Keskiviikkona lähdin käymään kaupassa ja kirjastossa. Lainasin taas muutaman kirjan. Kun palasin takasin pyöräkellariin vastaani tuli söpö pikkunaapurinpoika. Hänen kanssaan on kiva aina jutustella. Hän oli juuri matkalla kirjastoon. Kertoi opettajan sanoneen, että pitäisi lukea jotain kirjaa, jonka viedä kouluun. Kerroin hänelle juuri tulleeni kirjastosta. Pidin hänelle ovea auki, jotta hän pääsisi helposti lähtemään.
Rakas äitini on soitellut minulle ja kysynyt vointiani. Kerroin, että menen töihin seuraavana päivänä. Äiti on ihana Jumalan lahja.
Mulla on välillä päänisisällä kamppailu, jossa menen lukkoon jossain tietyssä tilanteessa. Sitten seison vain aloillani, kunnes joku herättää minut ja tajuan kadonneeni hetkeksi, kun jäädyin. Tähän toivottavasti löydän apukeinon. Tänään palattuani töihin stressi helpottui enkä kokenut jäätymistä. Kaikki järjestyi ja stressasin turhaan.
