Ollut vaikeuksia keskittyä tässä viime aikoina. Työstän kirjoja tällä hetkellä. Nimittäin 2:ta kirjaa. Haluaisin kovasti puurtaa melkeinpä koko ajan kirjallisuuden parissa. Mutta mitä tästä onkaan seurannut minulle?
Aloitin tämän toisen kirjani kirjoittamisen helmikuun 2024 aikana. Olen kirjoittanut sitä aktiivisesti siitä päivästä lähtien. Mutta viime viikolla jaksamiseni alkoi rakoilla. Ennen jaksoin puurtaa noin 2 h päivässä sen parissa, mutta nykyään en edes sitäkään.
Aina ei kuitenkaan voi jaksaa niin paljon, ja se on ihan ok. Katso yllä näkyvästä kuvasta. Joka päivä ei siis voi olla 100% voimavarat! Tulen kertomaan myöhemmin enemmän juurisyistäni tähän väsymykseeni ja jaksamiseeni. Se on jotain enemmän kuin vain masennus ja ahdistus, joista somen puolella olen puhunutkin. Silti olen kyennyt tehdä töitä ja opiskelemaan jopa uuden ammatin. Uutta ammattia lähdin opiskelemaan putoamisjakson jälkeen. Olen tyytyväinen itseeni, että suoriuduin siitä. Kiitos Herralle! Tällä hetkellä arki menee alan töissä. Mutta myös kirjoittamisen parissa. Voisitko muistaa minua rukouksessa, että keikkatöitä riittäisi? Kiitos <3
Ja ihaana terapeuttini Jenna Svala Moderni mielestä muistuttaa meitä, että päivämme kuten jaksamisemme vaihtelee päivittäin. Mutta olisi hyvä ottaa huomioon se, että vaikka emme välttämättä saisi tehtyä kaikkia päivälle suunnittelemiamme asioita valmiiksi tai edes aloitettua, niin ei se ole maailman loppu. Ja hän painottaa sitä, että meidän tulisi olla armollisempia itseämme kohtaan eikä arvomme ole kiinni tekemistämme asioista ja suoriutumisistamme. Joten tästä ymmärsin, että vaikka en saisi asioita tehtyä valmiiksi tai jos en yksinkertaisesti jaksa puurtaa, mun pitää kuunnella mun voimavaroja. Nimittäin lepokin on hyvin tärkeää. Ja on tärkeää tunnistaa, koska on otettava time out.
Voimavarani alkoivat pikkuhiljaa palata, kun tein seuraavalla tavalla. Kun sallin itseni rentoutua vain puolisen tuntia! Sitten mieleni rentoutui kuin ihmeen kaupalla ja oloni tuntui keveämmältä – ajatukseni juoksivat keveämmin. Tästä kiitos itselleni, kun annoin itseni katsoa sairasta Notre Damen kellonsoittaja elokuvaa nyt vähemmän analysoiden sitä. Sitä kun oli jäljellä vain puoli tuntia.
Ps. Kerron tästä kyseisestä elokuvasta myöhemmin lissää. Muun muassa ikärajasuosituksesta ja yhteyksistä tosimaailmaan. Mitä elokuva kertoo tästä hullusta maailmasta missä elämme.
Mutta muistakaamme rakastaa myös itseämme ja löytää se armollisuus itseämme kohtaan!