Homosta heteroksi?

Jokainen ihminen on arvokas, mutta ei se tarkoita sitä, että on täydellinen. Aina jotain voi hioa paremmaksi, kuten puista tuolia joka on käytössä kulunut ja siitä voi saada ikävästi tikkuja ihoonsa. Eikö silloin olekin syytä hiomiselle? Kun miettii maailman yhä konservatiivista ihannetta, että heteroseksuaalisuus on se parempi juttu kuin homoseksuaalisuus, niin pitääkö pyrkiä homosta heteroksi? Eikö homoseksuaaleilla pitäisi olla samat oikeudet kuin heteroillakin? 

Tutustuin terapeutti ja sielunhoitaja Erik Ewaldsin Tahdotko löytää itsesi? -kirjaan. Ja vastaan sen perusteella edellä mainittuihin kysymyksiin. Tutustuin myös erääseen tutkimukseen homouden geneettisyydestä. Onko homous sitten geneettistä? Mitä tekemistä puolustautuvalla irtaantumisella on seksuaalisuuden suhteen? Lukekaa eteenpäin niin saatte tietää. Aloitan kertomalla isähaavasta. 

Isähaavasta ja puolustautuvasta irtautumisesta 

Oli tytär, jolla oli isän rakkauden tarve. Isä ei koskaan tullut osaksi tyttären elämää. Tytär aina toivoi isän tulevan paikalle, mutta aina joutui pettymään, kun niin ei käynyt. Siinä hänellä oli puolustavaa irtaantumista. Hän sai aviomieheltään tukan silittelyä, jota isältä olisi kaivannut. (Ewalds, s. 118) Mutta hänen vain täytyi osata päästää irti pettymystä tuottavasta isästä.  

Pojan kohdalla puolustautuva irtautuminen merkitsee sitä, että hän pyrkii irti tyydyttämättä jääneestä rakkaudenkaipuusta – joka hänelle on tullut, kun ei ole saanut isältä rakkautta, ja tämän rakkaudenkaipuun hän peittää pettymykseen liittyvällä vihalla. “Kun hän sitten kohtaa miehen, johon hän kiintyy kaivatessaan isän rakkautta, hän saattaa joutua uhriksi. Näin käy, jos tuo mies ei osoittaudu luottamuksen arvoiseksi, vaan houkuttelee pojan sänkyyn. Moneen sieluun syntyy tuhoisa ristiriita ja sen vanavedessä itsehalveksunta, syyllisyys, alemmuus ja paranoidisuus (vainoharhaisuus). Uhri joutuu kärsimään yhteiskunnassamme. Loukkaukseen syyllistynyt konna ja roisto voi olla jopa kunnioitettu kirkkoneuvoston jäsen tai korkea virkamies tai -nainen.” (s. 72) 

Eräällä Ewaldsin asiakkaalla oli alemmuudentuntoa ja koki itsensä arvottomaksi. Hän yritti paeta homoseksuaalisuuttaan hengellisellä tavalla sylikkäin rukoillen. Mies piti ongelmaansa hengellisenä, mutta Ewalds korostaa, ettei tällä tavoin ratkea psykologiset ongelmat. 
Vaan täytyy kohdata sielunelämämme syövereissä olevat asiat. (s. 109-110) “Todellinen rakkaus hyväksyy minut tällaisena, mutta se ei jätä minua tällaiseksi.” (s. 110) Ihmisen täytyy kasvaa ja tämä mies ei ole enää homoseksuaali, kun löysi Ewaldsista isähahmon, kehen tukeutua. Siispä oikeanlaisen ihmisen kohdalla, voi päästä yli isähaavasta ja kasvaa isänrakkaudessa pois homoudesta. 

Polaarisuuden tärkeä osa yksilön kehityksessä 

“Kun me kohtaamme sopivan yksilön, joka edustaa toista sukupuolta, hän pystyy houkuttelemaan meissä esiin polaarisuuden. Nainen löytää siis naisellisuutensa. Mies löytää itsessään piilevän ritarin, sen rohkean ja urhean taistelijan, joksi miestä kuvataan silloin, kun hän on miehinen. Miesihanne, maskuliinisuus, on homojenkin maailmassa korkeassa arvossa. On nahkatakit, kaikenlaiset metalliset napit ja puukot, jotka korostavat miehen kaipausta maskuliiniteettiin. Hän yrittää saavuttaa sen ulkonaisella pukeutumisella ja ulkonaisin keinoin, kun ei ole saanut apua lähteäkseen sisäiselle matkalle minuuteen.” (Ewalds, s. 128) 

“Joseph Nicolosi toteaa, että vain naisellinen elementti luo stabiliteettia (pysyvyyttä, tasapainoa) ihmisten parisuhteeseen. Siksi homoseksuaaliset suhteet eivät yleensä kestä kuin korkeintaan vuoden tai pari. Ja vain yhdellä prosentilla suhde kestää viisi vuotta. Kukaan ei jaksa enempää. On aivan selvää, että ihmisen pyrkimys minuuteen ei kuole homo- tai lesbosuhteessa. Kun homomiehen isänkaipuu ja lesbonaisen äidinkaipuu ovat tyydyttyneet, alkaa aivan uusi kehitysvaihe. Aletaan etsiä sitä polariteettia, joka houkuttelee ihmisestä esiin, ei enää tätä kasvavaa poikaa tai tyttöä, vaan aikuistuvan, kypsyvän miehen tai naisen. Silloin ihminen tietää kulkevansa sitä kehityksen tietä, jolle hänet aivan alunperin luotiin.” (Ewalds, s. 131) 

Homoseksualismin alkujuuret 
Tohtori Joseph Nicolos ja tohtori Elisabeth Moberly sekä Erik Ewalds löytävät homoseksuaalisuuden alkujuuret lapsuuden kehityksen varhaisvaiheessa. Puhutaan 3- ja 5-vuoden iästä. (Ewalds, s. 76) 

Jos lapsi ei koe lapsuudessa saavansa isän suojelua ja varjelua, on mahdollista, että hänestä tulee homoseksuaali. (s. 83) 

Lisää teorioista 

Kun 60-vuotias mies pahoinpiteli ja raiskasi 8-vuotiaan tytön Ruotsissa, miten siihen suhtauduttiin? Tuomioistuimessa päätettiin, ettei tyttö ollut tehnyt tarpeeksi vastarintaa. Insestiin syyllistynyt lohduttautuu ajatuksella, että kohteena oli vain lapsi, jonka ymmärrys ei ole kovin kypsä. Ja tällainen lapsi joutuu Erik Ewaldsin mukaan homoseksuaalisuuteen myöhemmin elämässään. (s121-122) 

“Ferenczi tekee hätkähdyttävän päätelmän: Perversioissa on lapsenomaista ehkä vain niihin sisältyvä hellyyden tarve. Minä sanoisin, että eräissä perversioissa *seksuaalisessa poikkeavuudessa, suurin tekijä on tyydyttämätön hellyydentarve.” Ferenczi pohtii, kuinka paljon tämä on kulttuurin tuotetta. Ewalds sanoo: Minä tiedän vain, että tämä kuvaa meidän kulttuuriamme ja sen sairautta mitä suurimmassa määrin. (Ewals, s.123) 

Kun on sitten jouduttu syyllisyyteen, Ferenczi sanoo: “Näissä ajatuksissa olen kiinnittänyt huomiota vain kuvailevassa mielessä siihen eroon, joka on lapsen eroottiseen elämään kuuluvan hellyyden ja aikuisen eroottiseen elämään kuuluvan intohimoisen seksuaalisuuden välillä. “Tämä on tärkeää, kun ajatellaan homoseksualistien auttamista. Heissä on lapsen eroottinen, ei seksuaalinen, hellyydentarve. He etsivät isähahmoa, joka ei sekoita seksuaalisuutta siihen suhteeseen. Kun tämä lapsen terve, puhdas, eroottinen rakkaudentarve seksualisoidaan, syntyy homoseksuaalisuus ja voi syntyä paljon muutakin. (s.123) 

On ollut tapauksia, jossa terapiaan on tullut joku, joka kertoo tulleensa lapsena isänsä raiskaamaksi. Hänen kokemustaan on vähätelty ja sanottu sen olevan vain mielikuvitusta. Ei mikään ihme, ettei tämä henkilö halua jatkaa terapiaa, kun hänen kokemustaan väitetään valheeksi. Ja syy, miksi tällaista vähättelyä tapahtuu, on se, ettei hyväksytä sellaista ajatusta, että homoseksuaalisuus voisi johtua insestistä. Se ei ole yleisesti hyväksytty päätelmä. 
 

Tutkimus, jossa väitetään homouden olevan geneettistä 

Jo vuonna 1993 saatiin jonkinlaista näyttöä homoseksuaaleihin kohdistuvasta yhteisestä tekijästä eli x-kromosomin alueesta xq28 ja kahdeksannen kromosomin alueesta 8q12, mitkä näyttävät olevan homomiehillä hyvinkin samanlaiset. Mutta vuoden 1993 jälkeiset tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Jälkimmäinen alue on löydetty vuonna 2005. (Virtanen 2014). 

Uusimmassa tutkimuksessa oli kolminkertainen määrä tutkimushenkilöitä aiempaan tutkimukseen verrattuna. Täten on se tilastollisesti huomattavasti pitävämpi kuin aiemmat tutkimuksen. (Virtanen 2014). 

Sandersin tutkimusryhmä on viiden viime vuoden aikana kerännyt veri- ja sylkinäytteitä 409 epäidenttiseltä kaksoisparilta, jotka ovat homoseksuaalisia miehiä. Tämä tapahtui reilun viiden viime vuoden aikana. Kaksoisparit tulevat 384 eri perheestä. (Virtanen 2014). 

“Tutkijat keskittyivät selvittämään tiettyjen geenien yksittäisten nukleotidien, dna:n ’kirjainten’, muotoja aineistosta ja katsomaan, kuinka usein ne olivat samoja tutkittavilla miehillä. Koska tutkittavat kaksosparit ovat epäidenttisiä, heidän geeninsä niin kuin myös esimerkiksi hiusten väri, pituus ja älykkyys poikkeavat toisistaan.” (Virtanen 2014). 

“Homoseksuaalisuus on siten ainoa tunnettu ominaisuus, joka yhdistää 818:aa tutkittua. Tämän vuoksi on todennäköistä, että tutkimusryhmällä erittäin yleiset geenimuodot ovat yhteydessä homoseksuaalisuuteen.” (Virtanen 2014). 

(oikea vastaus on “Aidosti rakastamalla”)

Sielunhoitaja ja terapeutti Erik Ewaldsilla on näyttöä siitä, että homoseksuaali voi kasvaa heteroksi. Pitäisikö yrittää muuttaa itsensä homoseksuaalista/biseksuaalista heteroksi? Tämä on kysymys, johon yritän seuraavaksi vastata. 

Jumalan kanta 

Jos homous on geneettistä, miksi itseään tulisi yrittää muuttaa? 
 

Meidät ihmiset, on luotu yhteyteen, ei yksinäisyyteen. Jokaisen ihmisen sisimmässä on kaipaus tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Me ihmiset kaipaamme usein syvempää yhteyttä, parisuhdetta. Heterot hakevat parisuhdetta yhtälailla kuin homotkin ja mielestäni se on inhimillistä. Kaikkein tärkeintä ei ole minun mielipiteeni, vaan mitä Jumala ajattelee.   

Jumala rakastaa meitä jokaista ja haluaa meidän olevan onnellisia. Niin homoseksuaalit kuin heterotkin hakevat kumppania.  Elämä on paljon helpompaa heterolla kuin homoseksuaalina, sillä Raamattu sanoo, ettei miehen tule olla miehen kanssa suhteessa tarkoittaen myös naisia naisten kanssa seurustelemisessa. Että jos haluamme kokea Jumalan mielenmukaisen parisuhteen, mielestäni olisi hyvä käydä terapiassa, josta on näyttöä homoseksuaalin kasvattamisessa heteroksi. Seuraavaksi terapeutti Ewaldsin lausunto: 

Ei homoseksuaalinen kanssakäyminen ole sen synnillisempää kuin heteroseksuaalisen ihmisen irtosuhteessa eläminen. Ne ovat aivan samanvertaisia. Molemmista on päästävä irti. (s. 135) Kaikki synnit ovat kamaluudestaan ja julmuudestaan huolimatta Herran silmissä yhtä pahoja. 

Miten pääsen eteenpäin? 
Miten sinkun biseksuaalin tulisi toimia? Entä miten biseksuaalin, joka on heteronormatiivisessa suhteessa? Sinkulle biseksuaalille tulee ihastuksesta johtuvia ajatuksia ja tunteita samaa sukupuolta kohtaan, mistä olisi hyvä päästä eroon, sillä teemme syntiä myös ajatuksin, sanoin ja teoin. Edellä toin esille, mikä on Jumalan mielen mukaista ja tarvitsemme apua kasvaaksemme heteroksi, jotta tunteemme ja ajatuksemme olisivat yhdessä linjassa Jumalan tahdon kanssa (seksuaalinen kiinnostus ja ihastus vain vastakkaista sukupuolta kohtaan). Jotta saisimme seksuaaliset ajatukset kohdistettua ainoastaan vastakkaista sukupuolta kohtaan, on siinä syytä hakeutua terapiaan. Biseksuaalin, joka on heteronormatiivisessa suhteessa ei tarvitse hakeutua terapiaan, elleivät samaa sukupuolta olevat vedä puoleensa suhteessa ollessaan. 

Sympatiani ovat puolellasi sinä homo- tai biseksuaali. Ei ole mukavaa kuulla, että jostain minuudessasi tulisi luopua. Mutta se kannattaa, sillä se eheyttää sinut se heteroksi kasvaminen. Kaikki eivät kuitenkaan kasva heteroksi, mutta sitä suosittelen yrittämään luotettavan sielunhoitajan kanssa. 

Uskon Jumalan kutsuvan sinua tähän. Pidä mielessäsi Jumalan armo ja elä hänen totuudessaan. Armosta olet pelastettu, vaikka et heteroksi kasvaisikaan. Sain nämä seuraavat Raamatun paikat tähän liittyen:  
Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi. Jumala palkitsee sen, joka kulkee Hänen totuudessaan. (Ps. 26:3, 3) 

Psalmi 37 jae 3: Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; 

Tärkeintä on siis seurata Herraa ja elää Hänen totuudessaan. Herran tahto on, että mies ja nainen ovat yhdessä ei ole mitään välimuotoja. Ja seuraavaksi Herralta saamani sana homoseksuaaleille:  

Rakkaat lapseni, en ole hyljännyt teitä. Näen kuinka vaikeaa teillä on ja se särkee sydämeni. Kutsunkin teitä pyhyyteen, Jeesuksen eteen polvistumaan ja ottamaan vastaan Hänen rakkauttansa ja että pääsette eheytymään ja kasvamaan Hänen rakastavissa käsivarsissaan. Se on minun tahtoni ja totuus tekee teidät vapaiksi ja onnellisiksi. Aamen. 

Miten autamme homoseksuaaleja ja muita neurooseista* kärsiviä? (Neuroosi on Ewaldsin käyttämä termi homoseksualismista) 

Eletään rinnalla ja uskalletaan lähteä kasvattamaan. Sellaista terapeuttista rohkeutta tarvitaan. Ei pidä omaksua lääketieteellistä mallia, jossa sairaus todetaan ja katsotaan, mikä pilleri olisi avuksi. (s.171) 

“Nicolosin oivallus oli, että siihen, johon identifioimme, samastumme emmekä kohdista mitään seksuaalisia tunteita. Seksuaaliset tunteemme kohdistamme vain siihen, joka on polaarisesti vastakohtamme. Siksi polaarisuus on kehitettävä neuroottisessa homossa niin pitkälle, että kun suhde seksualisoituu, se ei enää tuota syyllisyyttä. Se ei rajoita enää hänen persoonallista kasvuaan eikä heikennä itsetuntoa. Vaan ihminen päin vastoin kasvaa voimassa ja itseluottamuksessa. Homouden puolustajat eivät puhu polaarisuudesta, koska he tietävät, että se puuttuu homoseksuaalisesta suhteesta.” (s. 183) 

“Ewalds toteaa, ettei sukupuoliset häiriöt ole syy vaan usein oire jostakin syvemmällä kätkössä olevalle seikalle. Oireen taustalla saattaa olla esimerkiksi katkeruus, kun ihminen ei ole onnistunut oman sukupuoli-identiteetin löytämiseen. Ja katkeruus huutaa sovitusta. (s. 203.) 

“Oman itsensä hyväksyminen merkitsee sitä, että meidät on sovitettu elämän ja sen ehtojen kanssa. Tähän sisältyvään, uskonnolliseen kysymykseen löytyy vastaus vain aidon ja todellisen elämän kautta. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa psykologisessa kielenkäytössä sitä, että ihminen kokee Jumalan armon vapauttavalla tavalla.” (s.203) 

Keskustelu sielunhoidosta terapeutin ja entisen homon välillä 

“Homon sielunhoito on aivan samaa kuin heteron. Homoseksuaalisuus on yksi sivuaine suurella matkallamme minuuteen.” (s.210)  

Ewalds: Näiden setalaisten idea on, että homot tulisivat ulos sellistä vankilan pihalle. 

Jussi: Tai paremminkin uusiin selleihin. 

E: Aha, sinä koet sen niin. Kyllä. Mutta se tuntuu vapauttavalta. Homoseksuaalisuus ei ole tauti, vaan keskeneräisyyttä, kypsymättömyyttä. 
  

J: Se on jännä juttu. Setalaiset kysyvät, minkä takia homot pitäisi parantaa. He käyttävät itsestään sanontaa parantumattomasti terveet. Mutta he haukkuvat väärää puuta. He eivät tajua, ettei lasta voi parantaa eikä pidäkään parantaa. 

E: Mutta lapsi täytyy kasvattaa aikuiseksi. 

J: Juuri niin. 

E: Siitähän tässä on kysymys, aikuiseksi kasvattamisesta. Ja vieläpä niin, että vain se vanhempi, joka osoittaa aitoa rakkautta homoseksuaalin sisäiselle lapselle, pystyy häntä kasvattamaan. 

J: Amen. 
 

E: Siitä syystä homojen pitäisi ymmärtää, että sellaisesta ihmisestä kuin esimerkiksi minä, joka puhun kasvun mahdollisuudesta, on tuomitseminen kaukana, tavattoman kaukana. Jos minä tuomitsisin, sinä et istuisi siinä. Takuulla et. Tässä työssä tarvitaan juuri sitä aitoa rakkautta, joka syntyy ihmisen sieluun.” (s. 215) 

E: Meidän kulttuurimme vain on erehtynyt sekoittamaan seksuksen erokseen ja eroksen seksukseen. Tämä oli yksi Freudin suurista erehdyksistä. Me tarvitsemme eroottista läheisyyttä, jota ei saa seksualisoida. Siihen aikaan kun Freud vielä pitäytyi totuuteen, hän näki että ihminen ei pysty objektirakkauteen, rakastamaan toista ihmistä, jollei hän ole pystynyt ensin samastumaan samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa. Siitä syystä Moberly on aivan oikeassa puhuessaan lesboudesta. Lesbonaisen sielunelämässä on tapahtunut hänen mukaansa ns. disidentifikaatio: tyttö ei suostu samastumaan äitiinsä. Ja niin kauan kuin hän ei pysty siihen, hän ei koskaan löydä omaa naisellista minuuttaan. 

J: Totta. Sama koskee muuten myös miehiä. 

E: Se on selvää. Tässä me huomaamme taas sen iloisen asian, että sukupuolisesti kypsymättömän ja poikkeavan ihmisen elämään löytyy ratkaisu. Jos hän saa olla aitoon minuuteen johdattavassa sielunhoidossa, poikkeavuudet karisevat pois. 

J: Niitä ei tarvitse väkisin ruveta karsimaan, vaan ne jäävät pois aivan itsestään sitä mukaa kun kypsyminen ja kasvaminen edistyy. 

E: Eikä niitä vastaan tarvitse lähteä taistelemaan. 

J: Minä olen tehnyt senkin erehdyksen elämäni aikana.” (s. 215-216) 

Lähteet: 

Ewalds, E. (1999). Tahdotko löytää itsesi? 

Virtanen, S. (18.11.2014). Yli 400 kaksosparin tutkimus osoittaa: miesten homoseksuaalisuus on voimakkaasti perinnöllistä. Tekniikka & Talous.