Aloitin päiväni hengitysharjoituksella ahdistustani vähentääkseni. Sitten kuuntelin musiikkia ja hoilasin mukana koko sydämestäni. Eilen oli päivä, jolloin menin leffaan ystäväni Hennan kanssa.
Henna tekee aina leffakokemuksista ihanan. Parasta hänen kanssaan. Sydämeni iloitsee hänen kaltaisesta ystävästä. Menimme katsomaan Nälkäpelin, joka sijoittui 64 vuoteen siitä, kun Katniss Everdeen ilmoittautui Nälkäpeliin. Leffasta voi päätellä muutaman jutun, kuten sen, ketkä luultavasti ovat Katnissin vanhemmat.
Elokuvan jälkeisenä päivänä aloin pohtimaan Nälkäpelin ideaa. Se on mielestäni hyvin typerä, että köyhien vyöhykkeiden kapina aiheutti rangaistukseksi nälkäpelin, missä kilpaillaan elämästä ja kuolemasta. En edes muista saavatko sen voittajavyöhykkeen asukkaat avustusta vai ainoastaan voittanut kisaaja. Kyllä se on pakko olla niin, että koko vyöhyke.
Elokuva oli mielenkiintoinen, mutta tuntui hiukan pitkästyttävältä loppua kohden. Olisi voinut olla hiukan lyhyempi elokuva. Mutta suosittelen 4/5.
