Eveliina Mulenga

Jokainen ihminen on arvokas, mutta ei se tarkoita sitä, että on täydellinen. Aina jotain voi hioa paremmaksi, kuten puista tuolia joka on käytössä kulunut ja siitä voi saada ikävästi tikkuja ihoonsa. Eikö silloin olekin syytä hiomiselle? Kun miettii maailman yhä konservatiivista ihannetta, että heteroseksuaalisuus on se parempi juttu kuin homoseksuaalisuus, niin pitääkö pyrkiä homosta heteroksi? Eikö homoseksuaaleilla pitäisi olla samat oikeudet kuin heteroillakin?  Tutustuin terapeutti ja sielunhoitaja Erik Ewaldsin Tahdotko löytää itsesi? -kirjaan. Ja vastaan sen perusteella edellä mainittuihin kysymyksiin. Tutustuin myös erääseen tutkimukseen homouden geneettisyydestä. Onko homous sitten geneettistä? Mitä tekemistä puolustautuvalla irtaantumisella on seksuaalisuuden suhteen? Lukekaa eteenpäin niin saatte tietää. Aloitan kertomalla isähaavasta.    Isähaavasta ja puolustautuvasta irtautumisesta  Oli tytär, jolla oli isän rakkauden tarve. Isä ei koskaan tullut osaksi tyttären elämää. Tytär aina toivoi isän tulevan paikalle, mutta aina joutui pettymään, kun niin ei käynyt. Siinä hänellä oli puolustavaa irtaantumista. Hän sai aviomieheltään tukan silittelyä, jota isältä olisi kaivannut. (Ewalds, s. 118) Mutta hänen vain täytyi osata päästää irti pettymystä tuottavasta isästä.   Pojan kohdalla puolustautuva irtautuminen merkitsee sitä, että hän pyrkii irti tyydyttämättä jääneestä rakkaudenkaipuusta – joka hänelle on tullut, kun ei ole saanut isältä rakkautta, ja tämän rakkaudenkaipuun hän peittää pettymykseen liittyvällä vihalla. “Kun hän sitten kohtaa miehen, johon hän kiintyy kaivatessaan isän rakkautta, hän saattaa joutua uhriksi. Näin käy, jos tuo mies ei osoittaudu luottamuksen arvoiseksi, vaan houkuttelee pojan sänkyyn. Moneen sieluun syntyy tuhoisa ristiriita ja sen vanavedessä itsehalveksunta, syyllisyys, alemmuus ja paranoidisuus (vainoharhaisuus). Uhri joutuu kärsimään yhteiskunnassamme. Loukkaukseen syyllistynyt konna ja roisto voi olla jopa kunnioitettu kirkkoneuvoston jäsen tai korkea virkamies tai -nainen.” (s. 72)  Eräällä Ewaldsin asiakkaalla oli alemmuudentuntoa ja koki itsensä arvottomaksi. Hän yritti paeta homoseksuaalisuuttaan hengellisellä tavalla sylikkäin rukoillen. Mies piti ongelmaansa hengellisenä, mutta Ewalds korostaa, ettei tällä tavoin ratkea psykologiset ongelmat. Vaan täytyy kohdata sielunelämämme syövereissä olevat asiat. (s. 109-110) “Todellinen rakkaus hyväksyy minut tällaisena, mutta se ei jätä minua tällaiseksi.” (s. 110) Ihmisen täytyy kasvaa ja tämä mies ei ole enää homoseksuaali, kun löysi Ewaldsista isähahmon, kehen tukeutua. Siispä oikeanlaisen ihmisen kohdalla, voi päästä yli isähaavasta ja kasvaa isänrakkaudessa pois homoudesta.  Polaarisuuden tärkeä osa yksilön kehityksessä  “Kun me kohtaamme sopivan yksilön, joka edustaa toista sukupuolta, hän pystyy houkuttelemaan meissä esiin polaarisuuden. Nainen löytää siis naisellisuutensa. Mies löytää itsessään piilevän ritarin, sen rohkean ja urhean taistelijan, joksi miestä kuvataan silloin, kun hän on miehinen. Miesihanne, maskuliinisuus, on homojenkin maailmassa korkeassa arvossa. On nahkatakit, kaikenlaiset metalliset napit ja puukot, jotka korostavat miehen kaipausta maskuliiniteettiin. Hän yrittää saavuttaa sen ulkonaisella pukeutumisella ja ulkonaisin keinoin, kun ei ole saanut apua lähteäkseen sisäiselle matkalle minuuteen.” (Ewalds, s. 128)  “Joseph Nicolosi toteaa, että vain naisellinen elementti luo stabiliteettia (pysyvyyttä, tasapainoa) ihmisten parisuhteeseen. Siksi homoseksuaaliset suhteet eivät yleensä kestä kuin korkeintaan vuoden tai pari. Ja vain yhdellä prosentilla suhde kestää viisi vuotta. Kukaan ei jaksa enempää. On aivan selvää, että ihmisen pyrkimys minuuteen ei kuole homo- tai lesbosuhteessa. Kun homomiehen isänkaipuu ja lesbonaisen äidinkaipuu ovat tyydyttyneet, alkaa aivan uusi kehitysvaihe. Aletaan etsiä sitä polariteettia, joka houkuttelee ihmisestä esiin, ei enää tätä kasvavaa poikaa tai tyttöä, vaan aikuistuvan, kypsyvän miehen tai naisen. Silloin ihminen tietää kulkevansa sitä kehityksen tietä, jolle hänet aivan alunperin luotiin.” (Ewalds, s. 131)  Homoseksualismin alkujuuret Tohtori Joseph Nicolos ja tohtori Elisabeth Moberly sekä Erik Ewalds löytävät homoseksuaalisuuden alkujuuret lapsuuden kehityksen varhaisvaiheessa. Puhutaan 3- ja 5-vuoden iästä. (Ewalds, s. 76)  Jos lapsi ei koe lapsuudessa saavansa isän suojelua ja varjelua, on mahdollista, että hänestä tulee homoseksuaali. (s. 83)  Lisää teorioista  Kun 60-vuotias mies pahoinpiteli ja raiskasi 8-vuotiaan tytön Ruotsissa, miten siihen suhtauduttiin? Tuomioistuimessa päätettiin, ettei tyttö ollut tehnyt tarpeeksi vastarintaa. Insestiin syyllistynyt lohduttautuu ajatuksella, että kohteena oli vain lapsi, jonka ymmärrys ei ole kovin kypsä. Ja tällainen lapsi joutuu Erik Ewaldsin mukaan homoseksuaalisuuteen myöhemmin elämässään. (s121-122)  “Ferenczi tekee hätkähdyttävän päätelmän: Perversioissa on lapsenomaista ehkä vain niihin sisältyvä hellyyden tarve. Minä sanoisin, että eräissä perversioissa *seksuaalisessa poikkeavuudessa, suurin tekijä on tyydyttämätön hellyydentarve.” Ferenczi pohtii, kuinka paljon tämä on kulttuurin tuotetta. Ewalds sanoo: Minä tiedän vain, että tämä kuvaa meidän kulttuuriamme ja sen sairautta mitä suurimmassa määrin. (Ewals, s.123)  Kun on sitten jouduttu syyllisyyteen, Ferenczi sanoo: “Näissä ajatuksissa olen kiinnittänyt huomiota vain kuvailevassa mielessä siihen eroon, joka on lapsen eroottiseen elämään kuuluvan hellyyden ja aikuisen eroottiseen elämään kuuluvan intohimoisen seksuaalisuuden välillä. “Tämä on tärkeää, kun ajatellaan homoseksualistien auttamista. Heissä on lapsen eroottinen, ei seksuaalinen, hellyydentarve. He etsivät isähahmoa, joka ei sekoita seksuaalisuutta siihen suhteeseen. Kun tämä lapsen terve, puhdas, eroottinen rakkaudentarve seksualisoidaan, syntyy homoseksuaalisuus ja voi syntyä paljon muutakin. (s.123)  On ollut tapauksia, jossa terapiaan on tullut joku, joka kertoo tulleensa lapsena isänsä raiskaamaksi. Hänen kokemustaan on vähätelty ja sanottu sen olevan vain mielikuvitusta. Ei mikään ihme, ettei tämä henkilö halua jatkaa terapiaa, kun hänen kokemustaan väitetään valheeksi. Ja syy, miksi tällaista vähättelyä tapahtuu, on se, ettei hyväksytä sellaista ajatusta, että homoseksuaalisuus voisi johtua insestistä. Se ei ole yleisesti hyväksytty päätelmä.     Tutkimus, jossa väitetään homouden olevan geneettistä  Jo vuonna 1993 saatiin jonkinlaista näyttöä homoseksuaaleihin kohdistuvasta yhteisestä tekijästä eli x-kromosomin alueesta xq28 ja kahdeksannen kromosomin alueesta 8q12, mitkä näyttävät olevan homomiehillä hyvinkin samanlaiset. Mutta vuoden 1993 jälkeiset tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Jälkimmäinen alue on löydetty vuonna 2005. (Virtanen 2014).  Uusimmassa tutkimuksessa oli kolminkertainen määrä tutkimushenkilöitä aiempaan tutkimukseen verrattuna. Täten on se tilastollisesti huomattavasti pitävämpi kuin aiemmat tutkimuksen. (Virtanen 2014).  Sandersin tutkimusryhmä on viiden viime vuoden aikana kerännyt veri- ja sylkinäytteitä 409 epäidenttiseltä kaksoisparilta, jotka ovat homoseksuaalisia miehiä. Tämä tapahtui reilun viiden viime vuoden aikana. Kaksoisparit tulevat 384 eri perheestä. (Virtanen 2014).  “Tutkijat keskittyivät selvittämään tiettyjen geenien yksittäisten nukleotidien, dna:n ’kirjainten’, muotoja aineistosta ja katsomaan, kuinka usein ne olivat samoja tutkittavilla miehillä. Koska tutkittavat kaksosparit ovat epäidenttisiä, heidän geeninsä niin kuin myös esimerkiksi hiusten väri, pituus ja älykkyys poikkeavat toisistaan.” (Virtanen 2014).  “Homoseksuaalisuus on siten ainoa tunnettu ominaisuus, joka yhdistää 818:aa tutkittua. Tämän vuoksi on todennäköistä, että tutkimusryhmällä erittäin yleiset geenimuodot ovat yhteydessä homoseksuaalisuuteen.” (Virtanen 2014).  (oikea vastaus on “Aidosti rakastamalla”)   Sielunhoitaja ja terapeutti Erik Ewaldsilla on näyttöä siitä, että homoseksuaali voi kasvaa heteroksi. Pitäisikö yrittää muuttaa itsensä homoseksuaalista/biseksuaalista heteroksi? Tämä on kysymys, johon yritän seuraavaksi vastata.  Jumalan kanta    Jos homous on geneettistä, miksi itseään tulisi yrittää muuttaa?   Meidät